Masterin neljä muskettisoturia

Pelle aloitti esittelemällä itsensä ”porukan junioriksi”. Pelle on 82-vuotias.

Mietin itsekseni, että jos juniori on 82-vuotias, on varmasti mielenkiintoista kuulla, minkä ikäinen porukan seniori mahtaa olla…

Pelle asuu Vantaalla ja liittyi Masteriin, kun Forestin 18-reikäinen kenttä avattiin. Golfuransa hän aloitti vuonna 1994 Nurmijärvi Golfissa. Golf tuli mukaan kuvioihin työn kautta. Siihen aikaan asiakassuhteita hoidettiin golfkentällä – niitä vanhoja hyviä aikoja…

Voikin pohtia, onko kehitys todella kulkenut oikeaan suuntaan kaikilla elämänalueilla.

Pelle osallistui myös Golfkillan kilpailuihin ja on vuosien varrella ollut aktiivisesti mukana sekä Masterin klubitoimikunnassa että Golfliiton seniorikilpailuissa eri ikäluokissa.

Ja sitten yksityiskohta, jonka mainitsemista muut muskettisoturit varmasti arvostavat: Pelle on tehnyt neljä hole-in-onea!

Siis neljä kappaletta. Se ei ole enää pelkkää tuuria – ainakaan Pellen mielestä.

Seuraavaksi vuorossa oli porukan toiseksi nuorin, Roy, 88-vuotias pohjalainen historianopettaja, joka asuu nykyään Helsingissä.

Roy liittyi Masteriin jo vuonna 1988 ja osti kaksi osaketta, jotta koko perhe pääsi pelaamaan.

Täyttäessään 50 vuotta hän sai työpaikaltaan lahjaksi golfbägin. Melko onnistunut lahja, voisi sanoa – onhan se johtanut lähes neljän vuosikymmenen mittaiseen golfharrastukseen.

Roy oli aktiivinen myös jalkapallon parissa ja osallistui ahkerasti Masterin golfkilpailuihin. Lisäksi hän matkustaa joka talvi kahdeksi viikoksi ystävänsä Bengtin luo Portugaliin.

Kuulostaa tietysti rankalta harjoitusleiriltä, mutta epäilen, että myös auringolla ja lasillisella tai parilla viiniä saattaa olla osuutta asiaan.

Roy on onnistunut tekemään vuosien varrella yhden hole-in-onen. Ei neljää kuten juniori Pelle, mutta yksikin riittää mainiosti siihen, että saa nimensä tauluun.

Vieressäni istui 89-vuotias Bengt. Ennen Masteriin liittymistään hän pelasi paljon Kurkissa sekä työnsä kautta Nevasissa ja Keimolassa. Hän oli myös EGS:n jäsen, vaikka ei koskaan pelannut siellä. Masterin osakkeen hän osti jo vuonna 1988.

Bengt on ollut erittäin aktiivinen kilpapelaaja. Niin aktiivinen, että hänet valittiin 79-vuotiaana 70-vuotiaiden maajoukkueeseen, jonka mukana hän matkusti Belgiaan vuonna 2016. Joukkue sijoittui 18 joukkueen joukossa kuudenneksi.

Mutta kaikista kilpailuista, kierroksista ja golfkentällä vietetyistä vuosista huolimatta hänen saavutustensa listalta puuttuu edelleen yksi asia: hole-in-one.

Bengt pelaa kuitenkin yhä kolme kertaa viikossa, eikä hänellä näytä olevan minkäänlaisia suunnitelmia luopua sen tavoittelusta. Mahdollisuuksia siis riittää vielä.

Bengt viettää lisäksi koko talven vaimonsa kanssa Etelä-Portugalissa. Tässä vaiheessa alkaa jo käydä selväksi, että Portugalilla on varsin merkittävä rooli muskettisoturien talviharjoittelussa.

Ja sitten pääsemmekin Guyhin, 91-vuotiaaseen muskettisoturien vanhimpaan.

Kun juniori on 82-vuotias, seniorin on luonnollisesti pidettävä tasoa yllä.

Guy liittyi Masteriin vuonna 1997 muutettuaan takaisin Suomeen Lontoosta, jossa hän oli asunut peräti 33 vuotta. Hän aloitti siis golfin pelaamisen lajin omassa kuningaskunnassa, joten rima asetettiin korkealle heti alusta alkaen.

Myös Guy oli aktiivinen kilpapelaaja ja osallistui seuran kilpailuihin. Lisäksi hän pelasi itsensä seuramestariksi sekä 70- että 75-vuotiaiden sarjoissa.

Ja kyllä – myös Guy on viettänyt useita talvia Portugalissa. Tässä vaiheessa aloin jo miettiä, haastattelinko Masterin neljää muskettisoturia vai Portugalin matkailulähettiläitä.

Guy on lisäksi onnistunut tekemään hole-in-onen Forestilla.

Miten heistä sitten tuli neljä muskettisoturia?

Porukka löysi toisensa jo ennen korona-aikaa ja alkoi pelata yhdessä kolme kertaa viikossa.

Pelle houkutteli ensin mukaan Bengtin ja Guyn. Yhteinen ruotsin kieli yhdisti heitä nopeasti. Roy puolestaan pelasi aiemmin melko paljon yksin, kunnes Bengt päätti, että nyt yksin pelaaminen saa riittää, ja kutsui hänet mukaan porukkaan.

Siitä lähtien nelikko on pysynyt yhdessä.

Ja kuten kaikissa hyvin toimivissa organisaatioissa, myös tässä porukassa on luonnollisesti yksi henkilö, joka vastaa hallinnollisista tehtävistä.

Tämä tehtävä on langennut juniori Pellelle.

Heti kun ajanvaraus avautuu, Pelle huolehtii siitä, että peliajat varataan oikealle päivälle ja oikeaan lähtöaikaan, eli kello 10.00.

Ei tarvita Doodle-kyselyitä, Teams-kokouksia eikä luultavasti edes ohjausryhmää. Pelle varaa – muut ilmestyvät paikalle.

Miehet tapaavat aina rangella tuntia ennen lähtöä. Jos harjoittelun jälkeen jää aikaa tai sää vaatii hieman lisämotivaatiota, nautitaan klubilla kahvit ennen kierrosta. Pelin jälkeen herrat suuntaavat yleensä suoraan kotiin.

Sama rutiini toistuu kolme kertaa viikossa.

350 vuotta – ja edelleen ykköstiillä

Kun laskin herrojen iät yhteen, jouduin tarkistamaan laskutoimituksen vielä kerran.

82 + 88 + 89 + 91 = 350 vuotta.

350 vuotta elämänkokemusta saman kahvipöydän ääressä – ja silti seuraavasta golfkierroksesta keskustellaan yhtä itsestään selvästi kuin aina ennenkin.

Ehkä juuri siinä piilee golfin hienous.

Ei tarvitse olla 20-, 40- tai 60-vuotias, jotta golfkentällä olisi jotakin odotettavaa. Aina on seuraava viikko, seuraava kierros ja seuraava putti, jota voi odottaa innolla.

Masterin neljä muskettisoturia osoittavat erinomaisesti, mitä golf voi parhaimmillaan olla.

Liikuntaa, raitista ilmaa, tuttuja rutiineja, hieman kilpailua, paljon ystävyyttä ja tietenkin kupillinen kahvia.

Ja ehkä kaikkein tärkeintä on lopulta juuri yhdessäolo. Tieto siitä, että maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina kello 10 kaverit ovat taas paikalla.

Golfliiton slogan kuuluu: ”Golf tekee hyvää.”

Pellen, Royn, Bengtin ja Guyn kanssa vietetyn aamun jälkeen on vaikea keksiä parempaa esimerkkiä.

Ja kuka tietää – ehkä juniori Pelle ehtii vielä tehdä viidennen hole-in-onensa ennen kuin Bengt saa ensimmäisensä.

Siinä tapauksessa kahvipöydän keskustelu jatkuu varmasti vielä pitkään.

- Nina Sampakoski -