Kimmo Vihanto edusti Suomea senioreiden EM-kisoissa

Kisaan valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin treeneillä valmentajani Markku Louhion kanssa heti mestisten jälkeen. Vedettiin treenejä, jossa fokus oli lähipelissä ja itse palloon tulossa. Paljoa ei kahdessa viikossa voi tehdä, mutta suht hyvään lyöntiin mies saatiin. Kävin myös muutaman kerran Långvikissä huippukylmässä palautumassa ja hoitamassa tenniskyynärpäätä.

Ennen matkaa pidimme ”leiripäivän” Tapiolassa, joka parhaiten vastasi kisakenttää. Tavoitteeksi otimme ensin ykköskoriin pääsyn ja siitä mahdollisimman pitkälle.

Kisapaikalle saavuimme sunnuntaina ja maanantaina vuorossa oli harkkarundi. Kenttä oli upeassa kunnossa ja rulleja riitti. Myös grinit olivat kovemmat mihin täällä kotimaassa törmää. Lähinnä vastaavaa on Kytäjällä. Varsinkin chipit käyttäytyivät kovin eri tavalla kuin mihin olin tottunut. Kenttää pelattiin n. 6000 metrisenä par 72 ja hyvien rullien avustamana monelle griinille tultiin pienillä mailoilla.

Tiistaina alkoi sitten varsinainen koitos jossa ensin pelattiin kahden kierroksen lyöntipelikarsinta, jossa viiden parhaan tulos huomioitiin.

Ensimmäinen päivä pelattiin hyvässä kelissä ja tulostaso oli kova. Irkut painelivat ekan päivän 13 alle ja joukkueen keski-ikä varmasti alkoi kutosella. Sen verran harmaata oli lakin alla. Mutta jos osaa pelata, niin ei se ikä haittaa 😉

Toisena päivänä sitten tuuli nousi ja myöskin vettä tuli ainakin iltapäivällä kun olimme kentällä. Välillä sai pitää kärryjä pystyssä ja lähestymisistä tuli haasteellisempia kun wedgen sijasta kädessä oli rauta 6.

Lopuksi jäimme ykköskorista neljä lyöntiä. Jokaisella oli varmasti paikkoja ottaa se yksi lyönti pois omasta kierroksesta. Omalta tulostaso oli vähän vaatimaton 76-75 noiden päivien osalta. Toisena päivänä putteri kylmeni vaikka kortissa oli 4 birkkua, mutta paljon lyöntejä jäi juuri griineille. Tässä vaiheessa voi todeta, että Louhion antamat neuvot toimivat bunkkerissa kun laitoin 4/5 bunkkerilyönnistä kahdella sisään.

Pettymys oli suuri, kun oli selvää että jäätiin pelaaman sijoista 9-16. Päätettiin olla pienemmän kukkulan kuningas.

Sitten homma jatkuu reikäpeleillä, joissa on yksi foursome ja neljä singeliä. Ensiksi vastassa oli Sveitsi ja pelasin foursomea Vauhkosen Arin kanssa. Näissä peleissä sillä on tärkeä rooli, koska kun siitä ottaa voiton, niin vastustaja joutuu voittamaan kolme singeliä voittaakseen.

Yhteispeli Arin kanssa toimi loistavasti ja mikä tuollaisen kaverin kanssa on pelatessa, kun se on aina väylällä tai osuu griiniin. Ari linjasi minun putteria ja se toimi kuin unelma. Ari puttasi ekalla reiällä ja heti perään 12. reiällä 😉 Peli meinasi mennä jännäksi, mutta Leo Savonen hoiti viimeisen matsin kotiin 2/1.

Seuraavana vastaan tuli Ranska ja päätimme, että voittavaa joukkuetta ei vaihdeta. Eli jatkoimme Vauhkosen kanssa Foursomessa.

Sama tahti jatkoi ja olimme viiden reiän jälkeen 5up. Loppu oli laskettelua kunnes Ranskan kapteeni tuli kertomaan, että matsi oli ohi kun olivat voittaneet kolme singeliä. Siinä kelissä yksi kaveri oli painanut 14 reikää -3 Jukka Lehtosta vastaan. Oli kuulemma moninkertainen Midin EM-voittaja.

Päädyimme siis pelaamaan sijoista 11-12 Italiaa vastaan. Edessä olisi ensimmäinen single matsi. Sääennuste näytti, että kierroksen lopulla saattaa tulla vähän vettä. Ei ihan pitänyt paikkaansa, pääsin pelaamaan kaksi reikää kuivassa ennen kuin taivas repesi. Säästä huolimatta peli luisti ihan hyvin ja 1 up johto vaihteli puolelta toiselle. Kaveri vei 16. reiän hienolla parilla, kun en onnistunut pelastamaan paria. Vein 17. reiän ja tasasin pelin. Viimeinen väylä on haastava par 5 ja siinä löin päivän ainoan huonon driven vasemmalle veteen. Droppi ja riskillä veden yli spoonilla ja taas veteen. Kaveri neppaili kolmella griinin kantiin ja löin n. 160 metristä rauta vitosen kuteen metriin ja pistin bogiputin sisään. Kaverille jäi reilu kaksimetrinen par-putti, minkä valitettavasti laittoi sisään. 1/0 tappio ja iso harmitus. Foursomen kotiin hoiti nyt Juha Selin sekä Leo Savonen.

Kaksi seuraavaa matsia meni jatkoreille, jossa ensimmäisessä Italia tasoitti tilanteen 2-2. Ankkurina tuli Pappa Vauhkonen, joka oli tasannut oma matsinsa 17. reiällä lyöden lähes holarin. Tottakai Ari hoiti homman ja teki neljännellä jatkoreiällä birkun ja matsi meille 3-2! Viimeiset kuusi reikää -2 siinä kelissä oli maailmanluokan suoritus. Vielä täytyy mainita että Matti Moilanen taisi olla -6, kun voitti oman otteluna 17. reiällä. Kova on taso.

Uskomaton oli myös kentän kunto, kun neljä päivää tuli vettä runsaasti niin vasta viimeisenä päivän joutui ottamaan pari droppia tilapäisestä vedestä ja nekin painanteista.

Sijoitusta lukuun ottamatta reissu oli hieno ja varsinkin meidän joukkue. Henkeä ja huumoria riitti. Kyllä tämä taas antaa virtaa treenata ja paikkaa tavoitellaan myös ensi kaudella.

Kuvassa vasemmalta: Juha Selin, Ari Vauhkonen, Leo Savonen, Jukka Lehtonen, Matti Moilanen, Kimmo Vihanto ja Kapteeni Heikki Hallaranta.

Kimmo Vihanto

By | 2017-09-25T15:43:05+00:00 syyskuu 25th, 2017|Uutiset|0 Comments