Ja meillä kaikilla on niin mukavaa

JA MEILLÄ KAIKILLA ON NIIN MUKAVAA
Aivot – tärkein ”varusteemme”, sääntö 1-1 ja 1-4″…
Ulkopuolinen tapaus, lintuinfluenssa ja verottaja!

Kiitän luottamuksestanne. Aloitan toisen ”virkakauteni” avarakatseisempana arvostetun klubimme ”edunvalvojana”. Ensimmäisen vuoden oppini laajensi pelialueen (through the green) 180 asteesta 360:een.
”Missä mennään”
Golfin vetovoiman hiipumiseen on törmätty viime aikoina Suomessa, muuallakin Skandinaviassa, samoin USA:ssa. Naiset ovat vuosia kadonneet brittiläisiltä klubeilta. Golfharrastaminen etsii uusia muotoja muuallakin. Ajan käyttö tai sen puute, kustannukset, ikärakenteet ja kilpailu muunlaisistakin elämyksistä muuttuvat. Euroopassa on n. 4,1 miljoonaa golffaria. Englanti ja Ruotsi ovat suurimmat golfmaat Euroopassa pelaajamäärälläkin mitattuna.

Masterissa pelattiin viime kaudella n. 38.000 kierrosta 205 päivänä – kesägreeneille – 8:ssa eri kk:ssa, Suomessa! Kierrosmäärillä ja käyttöasteella mitaten olemme ”sopivassa” tilanteessa. Pelaamaan pääsee lähes poikkeuksetta halutessaan. Golfin ja talouden suhteen pelaamme tasapainossa. Voi siis todeta, että Masterissa kaikki pelaa, ruuhkattomasti ja mutkattomasti.

”Ikääntymien ei tarkoita passivoitumista”
Kun yhteisömme sääntömääräisissä vuosikokouksissamme n. 1.500 jäsenestä tai vajaasta 1.000 osakkaasta käy vain pari % lienee se signaali Masterin asioiden hyvästä ja sopuisasta tilasta. Onneksi ei ole tarvinnut äänestellä, demokratia tuskin olisi toteutunut.
MGC täyttää v. 2007 vasta 20 vuotta. Me jäsenet ikäännymme kuitenkin suhteellisesti ripeämmin. Yhä useammalle koettaa vuosittain aika nautiskella elämän hedelmistä ja vuosien työstä. Arvokas ikääntyminen ei tarkoita passivoitumista, vaan uusia hullaannuttavia mahdollisuuksia. Eri toimikuntiin tarvitaan jatkuvasti verestä voimaa. Mukaan mahtuu ja tämä on oman pelaamisen ohella mukavaa ja uutta sisältöäkin elämään luovaa. Golfliiton pj. Kalevi Hemilän tavoitelistalla yksi merkittävä alue on aikuisliikunta, jo lajia harrastavien olosuhteiden parantaminen mm. ParempaaGolfia -toimenpiteillä ja lajin tarjoaminen terveyttä edistäviä vaikutuksia tuottavaksi liikuntalajiksi ikääntyvälle väestöllemme.

”Golffari on yleishyödyllinen”
Verottaja on löytänyt selkäpiimme. Golfin määritelmien mukaan karhu ei ole maata kaivava eläin, koska se ei kaiva pesä- tai suojakoloa, ainakaan kesällä, eikä golfkentälle. Karhu nukkuu talvella, verokarhu näemmä ei. Se kaapii selkänahkaamme pohtiessaan golfseurojen yleishyödyllisyyttä ja verokohtelua. Yhteiskuntamme ei ainakaan toistaiseksi juurikaan osallistu golfkenttähankkeisiin. ”Yleishyödyllisiin” hyppyrimäkiin ja keihäänheittoalustoihin kyllä löytyy pelimerkkejä. Golffari lienee yhteiskunnalle sauvakävelijääkin edullisempi? Golf on käsitykseni mukaan rasittavuudeltaan ja kestoltaan niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin terveyshyötyjä monipuolisesti tuottava liikuntamuoto. Teho kasvaa mitä iäkkäämpi ja huonokuntoisempi ihminen on. Ikäihmisten ryhmä kasvaa, golfissakin. Golfin on todistettu tuottavan terveyttä edistäviä vaikutuksia, melko riskittömästikin. Kun golffari pitää itsensä vapaaehtoisesti kunnossa, hän säästää taatusti yhteiskuntamme hoito- ja kuntoutusvaroja, myös mentaalipuolella. Tilanne korostuu vuosi vuodelta suurissa ikäluokissa. Mielestäni olemme todella yleishyödyllisiä ja yhteiskuntakelpoisia sekä kuviteltua ympäristöystävällisempiä. Säännön 1-4 (oikeus ja kohtuus) perusteella kentällä olevasta karhusta saisi vapautua rangaistuksetta (ulkopuolinen tekijä). Kohtuudella kai verokarhustakin (ulkopuolinen tekijä, ei kentän oleellinen osa).

”Huipulle on matkaa, tilastollisestikin”
Meillä suomalaisilla on ollut tapana vertailla itseämme Ruotsiin. Sanotaan, että Suomi on golfissa n. 30 vuotta Ruotsin perässä. Viime vuonna kehitys siellä oli yli 6.000 pelaajaa negatiivinen, Suomessa vielä yli 4.000 pelaajaa positiivinen. Juniorigolffareita löytyy Ruotsista lähes yhtä paljon kuin kaikkiaan pelaajia Suomesta. Suomessa junnugolffareita on n. 15.000. Ei ihme, että arvo toureja kiertää n. 10-kertaisesti ruotsalaisia. Tarvitsisiko huippugolfimme kallonkutistusta ja/vai treeniä? Viisasten kivi on löytynyt jo alppipuolella, löytyisikö uutta golfissakin? Kaikissa urheilulajeissa perustyö tehdään seuroissa, seuratyöstä kaikki on kiinni, golfissakin, vaikkei sitä voi suoraan verrata lajeihin, joissa yhteiskunta on voimallisemmin mukana. Me golffarit kustannamme ”lintukotomme” pääsääntöisesti itse itsellemme, emmekä ehkä siksi jatkossa täytä yleishyödyllisen yhteisön kriteereitä. Osakkuus takaa pelaamisen, toivottavasti edelleen myös yleishyödyllisyyden.

Jokamieskentät eli Pay & Play kentät säilynevät käytännössä edelleenkin vain juhlapuheissa. Ei ihme, että Suomessa junnugolffarit lisääntyivät v. 2005 vain 202 pelaajalla. Kaksi vuotta aiemmin junnumäärä kasvoi vielä yli tuhannella. Pj. Kalevi Hemilä nosti Golfliiton toiminnan painopistealueiksi 2006 aikuisliikunnan ohella nuorisotoiminnan. ”Sitä pyritään parantamaan esim. seuratoiminnan kehittämisen kautta. Tavoitteena pitkällä tähtäyksellä on nostaa nuorten osuus harrastajista 20 prosenttiin” (Ruotsissa 30 %). Toivottavasti ajatukset ja käytäntö kohtaavat. Masterissa emme ole tuosta tavoitteesta kaukana. Uudenmaan alueella asuu 51 % maamme n. 110.000 golfin harrastajasta, jäseniä alueen 36 seurassa on 33.000. Kaukojäseniä on siis paljon. Uudenmaan alueeseen verrattuna Masterissa on toiseksi eniten junioripelaajia! Espoon seuroihin verrattuna selvästi eniten – yli 250 junioria – ja toivottavasti ”masterilaisen arvomaailman” jatkajaa sekä luonnollista jatkumoa seuratoimintaan ja huippugolfiin. Kiitos hyvin organisoidulle ja hoidetulle junioritoiminnallemme ja uskollisille vetäjillemme!

”Golf on vain peliä, huipullakin”
Menestyvät ja ”nälkäiset voittajatyypit” eivät tule golfin pariin vain pulleiden lompakoiden välistä. Olisi upeaa – jopa velvollisuus – tarjota käytännön mahdollisuus nuorille golfin maailmaan. Käytännön yhtälö lienee edelleenkin ”mission in possible”. Kannustava esimerkki! Toiseksi vanhimman golfseuramme, Viipurin Golfin Toni Karjalainen pelasi itsensä European Tourille 2006, 26 vuotiaana. Lajin aloitus tapahtui ”vasta” 8-vuotiaana. Vanhempien erottua äiti teki kahta työtä, jotta poika saisi toteuttaa päivittäistä intohimoaan ja unelmaansa. Hyväkin saa palkkansa. Äidille tulisi mielestäni hakea presidentin äitienpäivämitalia. Tonin korvien välikin lienee hallinnassa toteamuksella; ”Golf on vain peliä, eikä mikään maailman vakavin asia”. Tämä kannattaa itse kunkin muistaa. Vakavuutta kuvaa toisaalta se, että koko kausi voi olla yhdestä lyönnistä kiinni, kuten Tonin ja Talin Tuomas Tuovisenkin ET-kortti 2006 oli. Kokemusta on Tigerista Michelle Wie:hen, jokaisella. Menestys on pienestä, myös onnesta kiinni, jokainen lyönti voi olla ratkaiseva, kaikki lasketaan, rankkaritkin. Birdien yrittäjiä on maailmassa n. 60 miljoonaa, jonkin verran siis enemmän kuin ”yleishyödyllisiä” mäkikotkia tai keihäänheittäjiä, huulenheittäjistä puhumattakaan Ketään loukkaamatta! Kaikista maailman golffareista viime kaudella vain 14 onnistui pelata neljästä Majorista kaikki 4 kierrosta eli selvittää cut. Karua, mutta totta! Golfarin tärkein kehitys on tapahduttava korvien välissä. Huipulle pitää omata himo olla paras, se motivoi ”nuppia” ja treeniä, mutta epäonnistuminenkin on osattava ottaa vastaan, oppina, poisoppiminen on yhtä vaikeaa kuin oppiminenkin.

”Sääntöskarppauksia” R&A:lta”
Golfin säännöt 2004-2007 ovat edelleen voimassa. Lordit, ei onneksi Suomen euroviisuesittäjä, ovat tarkentaneet joitakin sääntötulkintoja. Tänä vuonna ilmestynyt Decisions on the Rules of Golf 2006-2007 tarkentaa ja tuo joitakin uusia ratkaisuja. Merkittävin uudistus vuodelle 2006 piti olla se, että amatöörin on nyt ensimmäistä kertaa mahdollista ottaa vastaan rahapalkkio valmennustyöstä, kunhan se on toteutettu osana jotakin hyväksyttyä golfohjelmaa. Käytännössä tämä tarkoittaa ns. golfin ”kehitysmaita”, joissa ei ole järjestäytynyttä PGA-toimintaa, ei siis Suomea. Uutta on, että paikallissäännöissä voidaan sallia erilaisten teknisten mittalaitteiden käyttö (sääntö 14-3). Tällaisia ovat mm. GPS-teknologiaa hyödyntävät mittalaitteet. Laitteet eivät saa mitata mitään muuta peliin vaikuttavaa olosuhdetta, tuulta tai sen suuntaa tai maaston kaltevuutta. Mittalaitteita on jo pitkään hyödynnetty Yhdysvalloissa, missä golfautot kantavat mukanaan mittalaitetta ja mm greeneille on sijoitettu mittapisteitä. Mittalaitteiden käyttö on edelleen kiellettyä, jos niitä ei sallita paikallissäännöissä. Masterissa emme tule kilpailuissa paikallissäännöissä näitä ”vempaimia” hyväksymään, enkä usko, että muutkaan itseään kunnioittavat klubit Suomessa lähtevät ainakaan kilpailuissa tähän heti mukaan. Olen varma, että laserkiikareiden penkominen bagistä ja koko operaatio vain hidastaa peliä. Hyötyä laitteista on vain pelaajille, joiden tasoitus lähentelee nollaa, eli pelaajille, jotka pystyvät lyömään pallonsa parin metrin tarkkuudella tietäessään tarkan etäisyyden. Useimmille riittänee toivotaan, toivotaan ajatus, että osuisi edes greenille, ketään tai mitään aliarvioimatta. Jotain kai kuuluu golftaitoihinkin?

Uutta on myös se, että ao. toimikunta voi hyväksyä rangaistuksetta tuloskortin, joka on oikein ja asiallisesti täytetty, mutta pelaajan tulos on vahingossa merkitty toisen pelaajan korttiin. Muutos juontaa tapaukseen, jossa Mark Roe ja Jesper Parnevik diskattiin vuoden 2003 British Openissa, koska eivät vaihtaneet tuloskorttejaan ennen kierrosta ja allekirjoittivat väärät kortit.

Enää ei myöskään saa rangaistusta niistä lyhyiden puttien napautuksista reikään, joissa jalat ovat olleet ”epähuomiossa” kroketti-asennossa molemmin puolin reikää. Tilannehan on tuttu tapauksissa, joissa pelaaja pyrkii välttämään astumista toisen pelaajan puttilinjalle. Mutta muuten ns. krokettityyli ei edelleenkään ole sallittua.

Järjen voitto lienee säännön 8-1 (Neuvo) tarkennus. Sääntö, jota on varmaankin eniten rikottu tietoisesti tai tiedostamatta ilman rangaistusta. Nyt pelaajaa saa kysyä keneltä tahansa mitä hyvänsä etäisyyttä. Kysyä siis saa paljonko palloltani on greenille, lipulle tms. , joka siis aiemmin oli kiellettyä. Muut neuvon kysymiset ja vastaukset ovat edelleen rangaistavia.

”Mukavaa kotona Masterissa”
Odotusarvo tulevasta kaudesta on taas aurinkoinen. Erityisen iloinen olen, että maanosamme mukavimmat caddiet toivottavat uskollisesti uskollisen jäsenistömme tervetulleeksi toiseen kotiinsa, vieraita unohtamatta. Kenttähenkilökuntamme on tehnyt muutamia näyttäviä huipputrimmauksia, tuliterät golfkärrytkin odottavat edelläkävijöitään ja starttereiden kellot tikittävät pelaajien eduksi ja iloksi kesäaikaa.

Kulttuuri laajassa merkityksessään on perinteiden, tapojen ja arvojen muodostama kokonaisuus, jonka tietyn kulttuuripiirin ihmiset ovat ajan myötä ympärilleen luoneet. Hyvin käyttäytyvä ihminen on luonnollinen kotona ja kentällä, yleishyödyllinen kaikkialla. Hyvien tapojen tunteminen antaa varmuutta elämässä. Mukavuus on pienestä itsestämme kiinni. Kaikki on mahdollista, yhdessä!
Masteriin on taas kiva tulla ja siellä on kiva olla, edelläkävijänä. Ilometrejä! Tuntuu mukavalta!

”Pari päätöntä pähkinää eli faktoja kalleimmasta golfvarusteestamme”
”Päättömän” kanan juoksu ei ole liikuntaa. Golf sen sijaan on sitä parhaimmillaan.
Nykyäänhän voidaan tutkia, mitä ihminen ajattelee.Aiivojen 100 miljardia hermosolua ei kannata säästellä. Tärkeää on jättää ”kovalevylle” vain positiiviset muistijäljet. Poisoppiminen on muuten yhtä vaikeaa, kuin oppiminenkin Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan. Kysymys ei ole siitä miten vanha olet, vaan miten olet vanha. Ajattele, pohdi, ideoi, opettele uutta, aivot eivät käytössä kulu. Kiitos ja anteeksi kuuluvat samaan sarjaan! Suojaa siis aivosi kolhuilta, älä elämyksiltä. Use or loose. Aivojen 4. huolto-ohje on hoito. Säännöllinen liikunta ja monipuolinen ravinto, myönteinen asenne elämään, riittävä lepo ja mieluisat harrastukset ovat hoito-ohjelman kärjessä. Elämämme on hallinnassa, kun aivomme –tärkein varusteemme- ovat kunnossa. Aivoissa on mielihyväkeskus, siksikin suosittelen golfia!

Kevättä ja terveiden lintujen liverrystä. Tiedustelin helmikuun lopulla maa- ja metsätalousministeriöltä miten meidän golfareiden tulee suhtautua lintuinfluenssaan. Meillä Masterissa on joitakin hanhia ja muita vesilintuja joskus enemmänkin.
Ministeriön virallinen vastaus tässä. ”Kuivunut uloste ei ole tartuntavaarallista. Tuoreeseen ulosteeseen ei tule koskea paljain käsin. Golfpalloa kasasta poimittaessa olisi hyvä käyttää esim. kertakäyttöisiä kumihanskoja ja pestä pallo. Käsien pesusta mahdollisten ulostekontaktien jälkeen tulee huolehtia vedellä ja saippualla. Kuolleisiin ja sairaisiin lintuihin ei pidä koskea ilman hanskoja.
Koska golfkentillä käsienpesupaikkoja ei välttämättä ole kesken kierroksen tarjolla, suositellaan esim. evästaukojen varalta pelaajille mukana pidettäväksi käsien desinfiointiin tarkoitettuja, apteekeista saatavia valmisteita (nesteet, geelit, pyyhkeet). Golfin peluuta voi näin ollen jatkaa myös tänä kesänä”.

PS. Onhan yöpöydälläsi Golfin säännöt 2004 -2007, suloisia unelmia, usko niihin, nauti pelistä tavallasi. Sujuvan ja mukavan pelaamisen ABC:n löydät nettisivuiltamme. Vuorovaikutetaan…

Hannu Gabrielsson
hannu.gabrielsson@kolumbus.fi
Kapteeni

By | 2006-03-22T00:00:00+00:00 maaliskuu 22nd, 2006|Yleinen|0 Comments