Mikä ihme golfissa kiehtoo?

Useasti tarkastelu jää perin aneemiseksi ja liian tekniseksi: puhutaan vain pelin anatomiasta, avauksista, väylä- tai rautapelistä, lähipelistä chippeineen ja pitcheineen sekä tietenkin puttaamisesta. Useimmiten joku osa-alue ei toimi ja se tuhoaa kierroksen scoren – tuloksen. Mikä ihme siinä kuitenkin on, että tulemme aina sitkeästi kokemaan uutta nöyryytystä? Emmehän me voi kaikki olla itsekidutuksesta pitäviä. Toisaalta koemme myös onnistumisia ja tosiasiassa haemme onnistumisen elämyksiä. Sanotaan jokaisen golflyönnin tekevän jonkun onnelliseksi ja usein se on valitettavasti kilpakumppani. Mutta itse asiassa haemme myös kaverien vilpitöntä tunnustusta onnistuneille suorituksille. Onhan tunnettua, kuinka tiukassa kotoa saatu tyydyttävä arvosana on, miksi sitten hiljaisista aplodeista kentällä ei voisi hullaantua? Kiitoksen kerjäläisinä me kaikki täällä kuljemme.

Golf on liikuntamuoto, jossa hyvin vaatimattomallakin fyysisellä kunnolla ja edellytyksillä voi harrastaa lajia ympäri maailmaa. Voi jopa kilpailla. Se on haastava ja vaikea laji, ja onnistunut suoritus tuo mielihyvää. Henkilökohtaisesti voimme menettää elämässämme paljon, mutta emme voi menettää kohtaamiamme kokemuksia ja elämyksiä. Niitä ei meiltä saa pois, ja tunnettu tosiasiahan on, että hyvät asiat muistetaan huonoja pidempään.

Perustellusti voidaan pelaamista peilata myös työelämään. Siellä menestyksen oravanpyörässä taistellaan ns. henkeen ja vereen. Samoja taistelijoita löytyy golfkentiltäkin, mutta aika useat heistä nöyrtyvät nopeasti ja särmät hioutuvat. Voisiko tämän ”työtaistelun” laestaminen ja siirtyminen golfkentälle olla tervettä syrjäytymistä, joka koituu meidän golfaajien pelastukseksi? Käymme taiteilua epäonnistumisen ja onnistumisen välillä pelikentällä koko ajan. Se on jatkuvaa kilvoittelemista oman itsemme kanssa. Näemme tämän kilvoittelun helposti kanssapelaajissamme käyttäytymisen, puheen, toiminnan jopa ajattelun kautta. Pelistämme puuttuu liian usein leikki ja huumori, emmekä anna tilaa mielikuvitukselle. Käymme läpi vain näytelmän rooleja, joissa toiset vahtivat toistensa vuorosanoja. Tietenkin meillä on säännöt ja etiketti, joiden noudattaminen on toisten kunnioittamista, hyväksymistä. Mutta tiukkapipoisuutta ja puristusta on silti liikaa saavuttaaksemme sen rentouden, jota pelaaminen vaatisi. Meidän täytyy myöntää se, että paljon selittämättömiä tapahtumia liittyy pelaamiseen ja etteivät kaikki asiat ole aina niin järkeenkäypiä. Henkimaailman juttuja, joita kuvaa usein kierroksella mieleen tulevan laulun sanat: maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Pelissä on tarkoitus tuottaa hauskoja ja runsaita kokemuksia, havainnoida outoja, kiinnostavia ja erikoisia asioita. Joustavalla suhtautumisella pääsemme rentoon peliin kiinni, mikä on pelin onnistumiselle elinehto.

Golf on mitä suurimmassa määrin jokaisen pelaajan oma juttu. Mutta se liittyy oleellisesti haluumme kokea pelin mielekkyys ja osallistumisen tunne. Se on seurapeli, jossa on olemassa säännöt, joiden avulla voimme suhteellisen reilusti kilvoitella toistemme kanssa. Se on mitä suurimmassa määrin yhteinen kokemus. Sitä kuvaa tarina golfaavasta kirkkoherrasta, joka vietti enemmän aikaa kentällä, kuin seurakunnassa. Herra nuhteli häntä, mutta päätti myös rankaista kirkkoherraa. Tämä sai kuitenkin yhden toivomuksen, jonka herra lupasi toteuttaa, jos tavat muuttuisivat. Kirkkoherra toivoi holaria, jonka herra lupasi toteuttaa. Pietari ihmetteli moista palkintoa, kun kirkonmiestä piti rankaista eikä palkita. Herra vastasi, että katsopa kaverin ilmettä kun holari tulee, eikä kukaan ole katsomassa.
Pelikierroksella olemme kaiken muun ulkopuolella. Tiedämme pelin olevan vaikeaa ja henkisesti hyvää keskittymistä vaativaa. Siinä on myös paljon haasteita, joiden voittaminen tuo tyydytystä. Joku viisas sanoi, ettei onneen kannata pyrkiä, se vain tuo seisahtuneen tilan. Vasta haasteiden voittaminen tuo elämään suolan. Me varmaan haemme elämäämme enemmän ”eteläistä leveyttä kuin pohjoista pituutta” eli vapautta ja laatuaikaa. Eikä voida unohtaa merkittävää liikunnallista puolta. Golf tarjoaa monelle meistä mielekkään tavan pitää kuntoa yllä. Kauniissa luonnossa liikkuminen erilaisine virikkeineen on monelle terapiaa kaiken muun hässäkän seassa. Yllä mainitut asiat voisivat olla selityksenä golfin kiehtovuudelle.


Outsaideri

By | 2005-03-04T00:00:00+00:00 maaliskuu 4th, 2005|Yleinen|0 Comments